MUISTELUKIRJAT ORTODOKSISESSA PERINTEESSÄ

Nykyinen käytäntö

Ennen liturgian alkua pappi toimittaa proskomidin, joka tarkoittaa lahjojen esiintuomista. Siinä pappi valmistaa ehtoollislahjat, tuo ehtoollislautaselle Kristus –karitsan ja kaataa ehtoollismaljaan viiniä. Sen yhteydessä muistellaan sekä elossa olevia että edesmenneitä seurakunnan jäseniä. Jokaisen nimen kohdalla pappi ottaa kirkkoleivästä pienen muisteluosasen ja laittaa sen ehtoollislautaselle. Muisteltavat henkilöt on mainittu seurakuntalaisten muistelukirjoissa tai muistelulapuissa. Muisteluosasia ei jaeta ehtoollisena kansalle, vaan pappi laittaa ne ehtoollismaljaan vasta ehtoollisen jakamisen jälkeen.

Aikojen kuluessa muistelukirjoja on kertynyt suuria määriä. Suomalaisessa käytännössä muistelukirjat on tuotu alttariin ja jätetty sinne. Kirjojen suuren määrän takia osaa kirjoista ei enää säilytetä alttarissa vaan jossain muualla kirkossa. Vanhojen kirjojen kohdalla on myös käynyt niin, että niiden omistajat ovat itse jo siirtyneet ajasta ikuisuuteen ja kirjat sisältävät vanhaa tietoa, elävien puolelle on jäänyt jo edesmenneitä ihmisiä. Muistelukirjojen ja niiden sisältämien nimien suuren paljouden takia pappi ei käytännössä ennätä ottaa jokaisen muisteltavan kohdalla osasta, vaan monissa kirkoissa pappi lukee muisteltavat ja ottaa sitten yhden osasen kaikkien muisteltujen puolesta.

Muistelemisen historiasta

Kirkon ensimmäisinä vuosisatoina proskomidia ei toimitettu alttarissa, vaan muualla kirkossa. Silloin ei myöskään käytetty muistelukirjoja, vaan ihminen tuli itse proskomidia toimittavan papin luo ja pyysi, että pappi muistaisi häntä ja hänen läheisiään. Tämä käytäntö on osittain vieläkin elävä, esimerkiksi piispan toimittamassa liturgiassa juuri ennen suurta saattoa piispa päättää proskomidin ja sitä ennen hänen kanssapalvelijansa pyytävät, että piispa muistaisi heitä.

Tässä tulee esille se, että ne, keiden puolesta muistellaan, olisivat itse läsnä jumalanpalveluksessa. Viimeinen mahdollisuus muistamiseen ilmenee siinä, kun ihmiset lähestyvät suurta saattoa toimittavaa pappia. Syy lähentymiseen vanhaan aikaan oli se, että lähelle tulevat ihmiset pyysivät

pappia muistamaan heitä. Tultuaan solealle, pappi muistaakin heitä muisteltuaan ensin oman hiippakuntansa piispaa: ”ja teitä kaikkia oikeauskoisia kristittyjä muistakoon Herra Jumala valtakunnassaan…”

Miksi muistellaan?

Eukaristian sakramenttia voi tarkastella usealta kannalta. Tämä kiitosuhri on leipä ja viini, joka tuodaan kirkkoon. Se on veretön uhri, joka kannetaan kansan puolesta. Muisteltava on omalta osaltaan kantamassa tätä uhria. Ehtoollislautaselle muodostuu kirkko pienoiskoossa: keskellä on Kristus, se leivän osa, joka jaetaan ehtoollisessa, Kristuksesta päin oikealla on osanen Jumalansynnyttäjän puolesta, vasemmalla yhdeksän osasta eri pyhien ryhmien puolesta ja alapuolelle asetetaan osaset elävien ja edesmenneitten puolesta.

Varhaisen kirkon mukaan muistellaan läsnäolijoita ja niitä, keiden puolesta he, ollessaan läsnä, pyytävät pappia muistamaan. Erilaisissa ohjeissa annetaan ehdotuksia, keitä muistellaan. Usein kysytään, voiko muistella muita, kuin ortodoksisia kristittyjä? Tähän on olemassa erilaisia vastauksia. Todettakoon, että kirkko rukoilee tässä yhteydessä esivallan puolesta, joka ei välttämättä edusta ortodoksista kirkkoa tai edes kristinuskoa laisinkaan. Suomessa yleensä rukoilemme kaikkien kristittyjen puolesta myös julkisissa jumalanpalveluksissa.

Kirkon historiassa sen jäseninä on ollut satoja miljoonia ihmisiä. Kaikkien muistaminen on mahdotonta. Esirukouspyyntöjen suuren määrän takia papinkin on mahdotonta rukoilla kaikkien niiden puolesta, joita häntä on pyydetty muistelemaan. Sen takia papin käsikirjassa on vielä rukous: ”Ja kaikkia niitä, jotka ovat käskeneet minua ansiotonta rukoilemaan heidän puolestaan ja joita minä muistamattomuuden, tietämättömyyden tai nimien paljouden tähden en muistellut, muista Sinä itse, oi Jumala, sillä sinä tiedät kaikkien iät ja nimet.” Tämä tuo esille tärkeän asian: meidän pelastuksemme ei riipu siitä, että ihmiset muistavat meitä, vaan siitä, että itse Jumala muistaa meidät.

Muistelukirjat muualla ortodoksisessa maailmassa

Alttarissa ei yleensä säilytetä pysyvästi muistelukirjoja. Tähän on kaksi poikkeusta. Kyseisessä alttarissa palveleva papisto voi säilyttää omia muistelukirjojaan siellä. Lisäksi alttarissa voi olla luettelo seurakunnassa palvelleista työntekijöistä sekä kirkon rakentajista. Heitä muistellaan säännöllisesti proskomidissa.

”Slaavilaisessa maailmassa” monissa kirkoissa on tapana säilyttää muistelukirjoja kirkon takaosassa, esimerkiksi isännöitsijän pöydällä olevassa laatikossa aakkosjärjestyksessä. Ihminen, joka on tulossa liturgiaan, ottaa oman muistelukirjansa usein jo aattoiltana ja antaa sen kirkon isännälle. Tämä toimittaa kirjan alttariin. Jos kirja on tuotu alttariin jo liturgian aattona, niin papistolla on hyvin aikaa muistella kirjassa luetellut ihmiset ja ottaa muisteluosanen heidän puolestaan. Vastaavalla tavalla muistelukirja voidaan toimittaa alttariin samana aamuna, kun liturgia on, mutta hyvissä ajoin ennen liturgian alkua. Jos pappi toimittaa yksin, hänellä ei ole aikaa muistella liturgian aikana, sillä hän keskittyy liturgian toimittamiseen. Jos paikalla on useampi pappi, niin muistelukirjoja ja osasien ottamista voi jatkaa aina suuren saaton alkamiseen asti. Suuren saaton jälkeen ei osasia enää voi ottaa. Liturgian loputtua muistelukirjat palautetaan takaisin kirkon takaosassa laatikkoon seuraavaa käyttöä varten.

Edellä kuvattu tapa mahdollistaa kaksi asiaa. Ensinnäkin, ihmiset voivat pitää yllä oikeat nimet, lisätä niitä tai siirtää kuoleman jälkeen nimen elävien puolelta edesmenneiden puolelle. Kirjoja ei ole tarkoitus lukea ”maailman loppuun asti”. Kun kirjan omistaja muuttaa toiselle paikkakunnalle, hän ottaa kirjan mukaansa uuteen kirkkoonsa. Kirjan omistajan kuoltua omaiset voivat hakea kyseisen kirjan pois tai seurakunta voi poistaa tällaisen kirjan luettavien kirjojen joukosta.

Kreikassa muistelukirjoja tai –lappuja ei säilytetä kirkossa, vaan kotona. Tullessaan kirkkoon ihminen tuo mukanaan muistelukirjan yhdessä kirkkoleivän kanssa. Tästä leivästä pappi ottaa muisteluosasia.

Joensuun ortodoksisessa seurakunnassa

Vuoden 2020 lopulla pidetyssä papiston yhteisessä kokouksessa käsiteltiin tätä asiaa. Papisto yksimielisesti kannatti sitä, että ihmisiä kehotetaan muistamaan liturgian yhteydessä läheisiään. Samalla todettiin, että muistelukirjojen suuri määrä alttareissa on haaste, sillä emme tiedä, mitkä kirjoista ovat edelleen ajan tasaisia. Tämän takia seurakunta vuoden 2021 aikana siirtää muistelukirjat laatikoihin isännöitsijän pöydän yhteyteen, mistä ihmiset voivat ottaa oman kirjansa aina tullessaan kirkkoon ja antaa sen kirkon isännöitsijälle toimitettavaksi alttariin proskomidissa tapahtuvaa muistelua varten. Edesmenneitten ihmisten muistelukirjat seurakuntamme poistaa käytöstä vuoden 2022 aikana.

Muistelukirjat ovat toistuvaa käyttöä varten. Niitä on saatavilla sekä kirkoista että seurakunnan kansliasta. Yhden kerran muistelua varten isännöitsijöiden pöydillä on muistelulappuja. Papisto vastaa mielellään mahdollisiin kysymyksiin esirukouksista seurakunnan jumalanpalveluksissa.

Rovasti Stefan Holm

Bookmark the permalink.

Comments are closed.