Hyvän tuulen taitajat

Seurakuntasalin keskelle on koottu kolmesta pöydästä suurempi ryhmä. Pöydän ympärillä istuu toistakymmentä naista neuleet käsissään. Puikkojen kilinä ja puheensorina luovat heti ensi hetkestä lähtien lämpimän ja kotoisen tunnelman. Tänne on tultu viihtymään, tapamaan tuttuja, kertomaan hyvän tuulen tarinoita, neulomaan ja ennen kaikkea tekemään hyvää ja arvokasta, vapaaehtoista työtä. Iljan neulojat ovat kokoontuneet jokaviikkoiseen, kolmetuntiseen tapaamiseensa.

Jaana Puumalainen on saapunut tervehdyskäynnille sydämellisen suklaarasian kera. Hän tuo kiitokset ja terveiset Lieksan kotihoidosta, jonne Iljan neulojat lahjoittivat joulun alla 30 paria villasukkia ja muhveja asiakkaiden jalkoja ja käsiä lämmittämään. Puumalainen kertoo, että lahjoitetut neuleet ovat olleet vanhuksille mieluisia ja kovassa käytössä päivittäin.

Alkuvuodesta 2015 aloitti toimintansa Lieksassa Iljan neulojat -niminen ryhmä naisia, jotka halusivat omalla harrastuksellaan tehdä diakoniaa. Sirkka-Liisa Heikkisen päässä oli kytenyt jo jonkin aikaa ajatus käsityökerhosta, jonka tuotokset lahjoitettaisiin niitä tarvitseville tahoille. Samoihin aikoihin kotiteollisuusopettaja Silja Palvianen oli jäänyt eläkkeelle ja mietti omalla tahollaan, mitä tehdä kun omat kaapit pursuivat käsitöistä ja läheisten villasukka- ja neulevarastot oli täytetty jo vuosiksi eteenpäin. Kahden tarmokkaan ja päättäväisen naisen ajatukset, ideat ja tekemisen palo kohtasivat. Aivan aluksi mukaan liittyi myös Maire Hirvonen. Alettiin puuhaamaan käsityökerhoa. Heti alusta alkaen oli selvää, että kokoontumiset tapahtuisivat nykyisen Joensuun ortodoksisen seurakunnan tiloissa. Neuvotteluja käytiin silloisen Lieksan ortodoksisen seurakunnan kirkkoherran tehtävää hoitaneen isä Tommi Kallisen kanssa ja lupa kokoontumiselle seurakuntasalilla saatiin. Alkupääomaa lankojen ostoa varten lahjoittivat niin seurakunta kuin diakoniatyökin. Päästiin neulomaan ensimmäisiä sukkia.

Paikallislehteen laitettiin pian kerhon perustamisen jälkeen ilmoitus, jolla haettiin käsitöistä kiinnostuneita mukaan toimintaan. Vaikka kerho kokoontuukin seurakunnan tiloissa, on se ekumeeninen, eli kaikki kiinnostuneet ovat uskontokuntaan katsomatta olleet alusta saakka tervetulleita mukaan toimintaan. Lieksassa seurakuntasali sijaitsee keskeisellä paikalla, aivan keskustan tuntumassa, joten sinne on helppo tulla. Kerholle piti luonnollisesti löytää myös nimi. Nimiehdotuksia pohdittiin, ja lopuksi niistä parhaimmaksi äänestettiin Iljan neulojat. Perusteluna oli mm. viereisen kadun, Iljankadun läheisyys, jonka päässä myös alueen pyhäkkö, pyhän profeetta Elian kirkko sijaitsee.

Aluista saakka toimista on perustunut vapaaehtoisten lahjoituksiin, joko työhön tai materiaaleihin. Lankarahoja kerätään myös järjestämällä myyjäisiä joissa myydään oman kerhon tuottamia käsitöitä, sukkia, lapasia, pipoja, kaulaliinoja, shaaleja jne.  Monet lahjoittavat kotona neulomiaan sukkia ja toiset tuovat lankoja, jotka ovat jääneet käyttämättä esimerkiksi oman neuleharrastuksen loputtua. Lankalahjoitukset otetaan aina ilolla ja kiitollisuudella vastaan. Langat ovat olleet toiminnan ehdoton edellytys, puhumattakaan niistä kymmenistä ja sadoista työtunneista, joilla neulojat ovat antaneet oman panoksensa tähän tärkeään toimintaan. Alkuvuoteen 2019 mennessä taitavien käsien tuotoksina on sukkia ja muita neuleita valmistunut jo lähes 1000 paria tai kappaletta!

Mihin rakkaudella ja pyyteettömyydellä neulotut sukat sitten lopulta päätyvät? Silja, Sirkka-Liisa ja Maire kertovat, että sukille etsitään jatkuvasti uusia kohteita ja niitä tehdään myös tilauksesta. Lämpöiset lahjoitussukat ovat sujahtaneet niin vanhuksen, lapsen, turvapaikanhakijan kuin raja- tai palomiehenkin jalkaan.  Lahjoituksen saajia ovat vuosien varrella olleet mm. Kuopion yliopistollisen sairaalan lasten syöpäosasto, rajavartiolaitos, Lieksan pelastuslaitos, seurakuntien diakoniatyö, yksityiset hoitokodit, Honkalampisäätiö, vanhainkodit, Lieksan vastaanottokeskus ja Moldovan joululapsikampanja. Iljan neulojat lahjoittavat myös vuosittain ala-asteen koulujen valitsemille oppilaille 50 € arvoisia stipendejä. Esimerkiksi vuonna 2018 stipendejä jaettiin kaikkiaan 9 kappaletta.

Välillä myös tekijöitä itseään muistetaan. Esimerkiksi Lieksan rajavartiolaitos oli kerännyt keskuudestaan Iljan neulojille stipendin ja ystävänpäivän aikoihin 2018 Rantalan koulun ala-asteen laululuokka opettajansa Maire Vitrin johdolla kävi ilahduttamassa neulojia musiikilla. Kakkukahvit ja muut muistamiset ilahduttavat aina kohdalle sattuessaan kovasti ahkeria taitajia.

Iljan neulojat ovat kutsuneet tapaamisiinsa myös vieraita. Toimintaan kävi mm. syksyllä 2018 tutustumassa Nurmeksen ortodoksisen seurakunnan naisten piiri. vierailu poiki luonnollisesti kutsun vastavierailulle Nurmekseen. Naiset ovat joitakin kertoja myös niin sanotusti jalkautuneet ja käyneet esittelemässä toimintaansa seurakuntasalin ulkopuolella mm. Partalanmäen päiväkeskuksessa.

Kun puhe kääntyy tulevaisuuteen ja kerhon jatkuvuuteen, ovat naiset toiveikkaalla mielellä. Taitavia ja innostuneita tekijöitä on aina puikkoihin löytynyt ja löytyy varmasti vastakin. Uusia lahjoituksen saajia mietitään jatkuvasti ja naiset ottavatkin mielellään vastaan vinkkejä avustettavista tahoista.

Silja Palviainen ja Maire Hirvonen esittelevät Siljan suunnittelemaa, vielä julkaisematonta sukkamallia. Sukan varteen on mustalla ja valkoisella neulottu turkoosinsiniselle pohjalle pystykorvaisen koiran pää. Silja on suunnitellut mallin valokuvan pohjalta ja sukka on tarkoitus ottaa Iljan neulojien tuotantoon heti kun mallipari valmistuu.

Jokainen salissa oleva on yhtä mieltä siitä, että yhtä tärkeää kuin neulominen, on myös kerhon sosiaalinen merkitys. Torstait, jolloin neulojat kokoontuvat, ovat odotettuja päiviä.  Moni kertoo joulun aikaan jo kovasti kaivanneensa Iljan neulojien kokoontumisia, yhdessä tekemistä ja keskusteluja.

Aivan kuin yhteisestä hiljaisesta sopimuksesta, täällä eivät juorut pääse valloilleen. Keskustelu on hyväntuulista ja luontevaa. Onpa joukossa yksi runoilijakin. Irja Pesonen on kirjoittanut Iljan neulojien olemassa olon aikana lukuisia runoja, kronikoita ja jopa Iljan neulojien kerhon ”räpin”. Kirjoitetuista säkeistä löytyy sitä samaa iloa, taitoa, ahkeruutta ja yhdessä tekemisen riemua, joka on kuultavissa naisten puheissakin. Mutta kuten kaikki käsitöitä joskus, vapaaehtoisesti tai velvoitettuna, tehneet tiedämme, on purkaminen joskus lähes vääjäämätön tosiasia. Mutta senkin Irja osaa kääntää positiiviseksi:

”Purkamaan joskus joutuu ´vähän´
Ei haittaa, hyvä puoli löytyy myös tähän
Lanka ei lopu, sitä riittää kyllä
Siis harjoitusta pidetään yllä
Tulos on hyvä ja taidokas
Kuka voisi tehdä paremmaks.”
(Ote Iljan neulojien ”räpistä”, Irja Pesonen)

Iljan neulojat haluavat erityisesti kiittää Joensuun ortodoksista seurakuntaa sen tarjoamista tiloista ja kerhon kokoontumisia koskevasta ilmoittelusta seurakunnan kirkollisten ilmoitusten yhteydessä paikallislehden sivulla. Naiset toivovat yhä useamman käsityön ystävän löytävän tiensä Saavankadulla sijaitsevalle seurakuntasalille torstaisin klo 12 – 15 syyskuusta toukokuuhun. He korostavat erityisesti sitä, ettei esimerkiksi villasukan kantapään kääntäminen varmasti muodostu kenellekään esteeksi tehdä tätä arvokasta työtä. Kaikki tällä hetkellä mukana olevat neulojat ovat valmiita auttamaan ja opastamaan kädestä pitäen sukan teossa.

”Viimeinkin tulee odotettu hetki
Kahvikuppien ääreen käy vilkas retki
Iloa kaikille alkaa tulla: kahvipöydästä ei puutu pulla
Vielä noin tunti neulotaan
Jonka jälkeen kotiin riennetään
No neulomaan tietysti, sehän tiedetään
Kotihommatkin pitäisi tehdä kyllä
Kodin siisteys ei pysy muuten yllä.”
(Ote Iljan neulojien ”räpistä”, Irja Pesonen)

Salissa alkaa tuoksua tuore kahvi ja naiset nostelevat kahvikuppeja tarjolle. Ja pullaa, sitä on tarjolla tälläkin kertaa.

Teksti: Kirsi Jaskanen

Bookmark the permalink.

Comments are closed.