Joensuun ortodoksinen seurakunta

Joensuun ortodoksinen seurakunta osallistuu myös JoenYön tapahtumiin perjantaina 23.8.: Joensuun pyhän Nikolaoksen kirkko (Kirkkokatu 32) on auki tutustumista ja hiljentymistä varten klo 14.00 – 18.00. Kirkossa toimitetaan kiitosakatistos klo 17.00. Tervetuloa!

Aulikki Elo ja Timo Riistaniemi kirjoittivat lauantain 3.8. Karjalaisessa artikkelin otsikolla ”Pakko karsia pyhäkköjä”. Artikkeli on huolestuttanut jonkin verran Pohjois-Karjalan ortodoksista väestöä. Oikeastaan hyvä niin. On tärkeää, että tulevaisuuden muutoksista ja muutospaineista keskustellaan seurakunnissa avoimesti.

Viime lauantain uutinen sisälsi oikeaa tietoa, mutta valitettavasti myös epätarkkaa tekstiä, mikä on hämmentänyt seurakuntalaisia. Kirjoituksen tiedot tilanteen peruslähtökohdasta pitävät paikkansa: kirkolla ei ole varallisuutta koko rakennuskannan vaatimiin investointeihin eikä läheskään kaikilla seurakunnilla ole omaa varallisuutta tiheän pyhäkköverkoston ylläpitämiseen. Tämä johtaa vääjäämättä rakennuskannan harventamiseen.

Artikkelissa viitattiin kirkollishallituksen teettämään väliraporttiin, jonka taustalla on kirkolliskokouksen päätös vuodelta 2017. Tämä väliraportti on juuri nyt lausuntokierroksella seurakunnissa ja näiden lausuntojen lisäksi työryhmä saa lausunnot esityksistään sekä museovirastolta että taidehistoriallisesta näkökulmasta asiantuntijalta. Lausuntojen jälkeen kirkollishallitus laatii lopullisen esityksen kirkolliskokoukselle 2019, joka kokoontuu marraskuussa.

Artikkelissa mainittiin nimeltä rakennuksia, joita on menossa myyntiin tai purkuun. Mitään tällaisia päätöksiä ei ole vielä tehty. Artikkelissa tuotiin esille väliraportin esityksiä. Lopulliset toimet päätetään seurakunnissa piispan ja museoviraston kuulemisen jälkeen. Jos yksittäisestä pyhäköstä luovutaan, asiasta tarvitaan vielä erillinen kirkollishallituksen päätös.

Kirkollishallituksen toimituskirjassa todetaan, että väliraportin toimenpiteet on esitetty 10 – 20 vuoden tarkastelujaksolle. Mistään nopeista toimenpiteistä ei siten ole kysymys. Varmastikin yksittäisistä kunnoltaan tai sijainniltaan kriittisistä rakennuksista joudutaan luopumaan nopeammalla kuin 10 vuoden aikataulululla. Pohjois-Karjalan seurakunnista mainittakoon Ilomantsin ortodoksinen seurakunta, joka on jo tehnyt vastuullisia päätöksiä omista rakennuksistaan mm. siirtämällä seurakuntakeskuksen vanhaan pappilaan uudemmasta luopuen.

Väliraportin liitteessä todetaan, että päätöksiä tehtäessä asiaa on vietävä eteenpäin mahdollisimman avoimesti. Pyhäköistä luovuttaessa hankkeesta on informoitava piispaa, kirkon keskushallintoa, työntekijöitä ja pyhäkköalueen ortodokseja. Mitään päätöksiä ei siten tehdä jäsenistön selän takana. Tällaisen mielikuvan osa lukijoista sai epätarkan kirjoituksen vuoksi. Kiitos kuitenkin siitä, että aihe tuli esille jo nyt. Näin asiasta on voinut keskustella seurakunnan kokoontumisten yhteydessä. Keskustelu on juuri sitä tarpeellista avoimuutta.

isä Tuomas Järvelin
Kirkkoherra
Joensuun ortodoksinen seurakunta

Kyllikki Suvanto nukkui pois Joensuussa 6.8.2019. Hän oli syntynyt Joensuussa 13.4.1940 Otto ja Anna Palviaisen vanhimpana tyttärenä. Työuransa hän aloitti Joensuun ortodoksisen seurakunnan kanslistina. Vuonna 1965 hän siirtyi Kuopioon Ortodoksisten nuorten liitto ONL ry:n opintosihteeriksi, missä tehtävässä hän toimi vuoteen 1978 saakka. Siinä tehtävässä hän teki toimistotyötä, mutta erityisesti laati opintomateriaalia.

Ikonit olivat lähellä hänen sydäntään. Kuopiossa asuessaan hänellä oli tilaisuus saada oppia Petros Sasakilta. Hän sekä maalasi ikoneita että opetti maalausta monissa ikonipiireissä, myös kaukana kotipaikkakunnastaan.

Perheen vakiinnuttua asumaan Joensuuhun Kyllikki hoiti myös kanslistin sijaisuuksia kaikissa Pohjois-Karjalan ortodoksisissa seurakunnissa. Näiden tehtävien lisäksi hänet tunnettiin itseoppineena pitokokkina.

Iän karttuessa käden ja silmän tarkkuus heikkenivät, joten Kyllikki siirtyi ikoneista nukkeihin. Erityisesti häntä kiinnostivat perinnenukkeihin liittyvät tarinat. Kiinnostuksen myötä syntyi yhdessä työryhmän kanssa laadittu kirja ”Nuken henki”, joka omistettiin vuonna 2016 kuolleen pojan muistolle.

Kyllikki Suvannolle myönnettiin ONL:n kultainen ansiomerkki ja Pyhän Karitsan ritarikunnan ritarimerkki. Häntä jäivät kaipaamaan puoliso, lapset, lastenlapset, sisarukset ja ystävät.

Hänen muistokseen toimitetaan panihida Joensuun Pyhän Nikolaoksen kirkossa keskiviikkona 7.8. kello 17.

Kyllikki Suvannon siunaus toimitetaan Joensuun pyhän Nikolaoksen kirkossa lauantaina 17.8. klo 14.00 ja muistotilaisuus Joensuun ortodoksisella seurakuntasalilla. Muistotilaisuuden tarjoilujen järjestämiseksi pyydetään ilmoittautumaan Joensuun ortodoksisen seurakunnan virastoon keskiviikkoon 14.8. klo 15.00 mennessä (joensuu@ort.fi / 0400 397 900 tai tekstiviestitse 040 643 7664 – ilmoittautumisen yhteydessä kerro myös erityisruokavaliostasi).

Kyllikkiä voi adressien sijasta muistaa lahjoituksella lähimmäispalvelukeskus Iljalalle, tili FI89 5072 0520 0159 77. Viestikenttään merkintä ”Kyllikin muisto”.

”Lähde pois, valoon, joen rantaan rauhallisen virran kulkua katsellen”. (Kyllikin mietelmä)

Ollos iäti muistettu!

Vaalin toimittamisen aika

Joensuun ortodoksisen seurakunnan seurakunnanvaltuuston vaali toimikaudelle 2020 – 2023 toimitetaan 3. – 10.11.2019 välisenä aikana. Vaalissa valitaan valtuustoon kaksikymmentäyksi (21) jäsentä. Seurakunta muodostaa kolme (3) vaalialuetta: vaalialueelta 1, johon kuuluvat Joensuun ja Kontiolahden kunnat, valitaan 17 jäsentä, vaalialueelta 2, johon kuuluu Lieksan kunta, valitaan kaksi (2) jäsentä sekä vaalialueelta 3, johon kuuluvat Kiteen, Tohmajärven ja Rääkkylän kunnat, valitaan kaksi (2) jäsentä.

Äänioikeutettujen luettelo

Äänioikeutettujen luettelo on nähtävillä kirkkoherranvirastossa viraston aukioloaikoina (ma, ti. to, pe klo 9 – 15 ja ke klo 12 – 15), Kirkkokatu 32, 80100 Joensuu, 16. – 22.9.2019 välisen ajan. Vaatimus äänioikeutettujen luettelon korjaamisesta on jätettävä kirkkoherranvirastoon viimeistään tiistaina 24.9.2019 klo 15 mennessä. Vaalilautakunta vahvistaa äänioikeutettujen luettelon kokouksessaan 1.10.2019. Äänioikeus seurakunnanvaltuuston vaalissa on jokaisella äänivaltaisten luetteloon merkityllä seurakunnan jäsenellä, joka täyttää viimeistään 1. vaalipäivänä (3.11.2019) 16 vuotta ja joka on merkitty seurakunnan jäseneksi viimeistään 31.8.2019. Äänioikeuttaan seurakunnan jäsen voi käyttää vain henkilökohtaisesti. Äänestää voi vain oman vaalialueensa ehdokkaita.

Ehdokkaiden asettaminen

Kahdella Joensuun ortodoksisen seurakunnan äänioikeutetulla jäsenellä on oikeus asettaa vaalialueellaan ehdokkaita seurakunnanvaltuustoon. Ehdokasasettelu tapahtuu kirjallisesti. Ehdokasasettelua koskevat asiakirjat on toimitettava kirkkoherranvirastoon, Kirkkokatu 32, 80100 Joensuu, viimeistään torstaina 19.9.2019 klo 15 mennessä. Asiakirjassa, jossa on ilmettävä ehdokkaan täydellinen nimi, syntymäaika ja kotikunta, ja joka on vähintään kahden (2) Joensuun ortodoksisen seurakunnan jäsenen allekirjoitettava, saadaan esittää niin montaa ehdokasta kuin kyseiseltä vaalialueelta on valittavia. Vaalitoimituksessa ei voi enää esittää ehdokkaita.

Vaalikelpoisuus

Seurakunnanvaltuuston jäseneksi voidaan valita ortodoksisesta kristillisestä vakaumuksesta tunnettu äänioikeutettu seurakunnan jäsen, joka ei ole vajaavaltainen eikä seurakunnan päätoiminen työntekijä. Vaalilautakunta laatii annettujen asiakirjojen perusteella ehdokasluettelon sekä ilmoituksen äänestysajoista ja äänestyspaikoista, vaalitavasta sekä siitä, milloin vaalin tulos julkaistaan. Tämä ilmoitus asetetaan nähtäväksi kirkkoherranvirastossa seurakunnan ilmoitustaululle viimeistään 30 päivää ennen vaalitoimituksen alkamista 4.10.2019 ja Aamun Koitto -lehden seurakuntaliitteessä nro 5/2019, joka julkaistaan 21.10.2019.

Joensuussa 29.5.2019

Kirkkoherra

Tuomas Järvelin

Seurakunta sai testamenttilahjoituksena asunnon, jonka irtaimistossa oli muutama taulu – taulut olisivat nyt myynnissä. Lähtöhinta jokaiselle taululle on 50€. Myymättä on enää alla oleva taulu.

Lisätietoja saa seurakuntamme virastosta (0400 397 900 / joensuu@ort.fi).

Seurakuntasalin keskelle on koottu kolmesta pöydästä suurempi ryhmä. Pöydän ympärillä istuu toistakymmentä naista neuleet käsissään. Puikkojen kilinä ja puheensorina luovat heti ensi hetkestä lähtien lämpimän ja kotoisen tunnelman. Tänne on tultu viihtymään, tapamaan tuttuja, kertomaan hyvän tuulen tarinoita, neulomaan ja ennen kaikkea tekemään hyvää ja arvokasta, vapaaehtoista työtä. Iljan neulojat ovat kokoontuneet jokaviikkoiseen, kolmetuntiseen tapaamiseensa.

Jaana Puumalainen on saapunut tervehdyskäynnille sydämellisen suklaarasian kera. Hän tuo kiitokset ja terveiset Lieksan kotihoidosta, jonne Iljan neulojat lahjoittivat joulun alla 30 paria villasukkia ja muhveja asiakkaiden jalkoja ja käsiä lämmittämään. Puumalainen kertoo, että lahjoitetut neuleet ovat olleet vanhuksille mieluisia ja kovassa käytössä päivittäin.

Alkuvuodesta 2015 aloitti toimintansa Lieksassa Iljan neulojat -niminen ryhmä naisia, jotka halusivat omalla harrastuksellaan tehdä diakoniaa. Sirkka-Liisa Heikkisen päässä oli kytenyt jo jonkin aikaa ajatus käsityökerhosta, jonka tuotokset lahjoitettaisiin niitä tarvitseville tahoille. Samoihin aikoihin kotiteollisuusopettaja Silja Palvianen oli jäänyt eläkkeelle ja mietti omalla tahollaan, mitä tehdä kun omat kaapit pursuivat käsitöistä ja läheisten villasukka- ja neulevarastot oli täytetty jo vuosiksi eteenpäin. Kahden tarmokkaan ja päättäväisen naisen ajatukset, ideat ja tekemisen palo kohtasivat. Aivan aluksi mukaan liittyi myös Maire Hirvonen. Alettiin puuhaamaan käsityökerhoa. Heti alusta alkaen oli selvää, että kokoontumiset tapahtuisivat nykyisen Joensuun ortodoksisen seurakunnan tiloissa. Neuvotteluja käytiin silloisen Lieksan ortodoksisen seurakunnan kirkkoherran tehtävää hoitaneen isä Tommi Kallisen kanssa ja lupa kokoontumiselle seurakuntasalilla saatiin. Alkupääomaa lankojen ostoa varten lahjoittivat niin seurakunta kuin diakoniatyökin. Päästiin neulomaan ensimmäisiä sukkia.

Paikallislehteen laitettiin pian kerhon perustamisen jälkeen ilmoitus, jolla haettiin käsitöistä kiinnostuneita mukaan toimintaan. Vaikka kerho kokoontuukin seurakunnan tiloissa, on se ekumeeninen, eli kaikki kiinnostuneet ovat uskontokuntaan katsomatta olleet alusta saakka tervetulleita mukaan toimintaan. Lieksassa seurakuntasali sijaitsee keskeisellä paikalla, aivan keskustan tuntumassa, joten sinne on helppo tulla. Kerholle piti luonnollisesti löytää myös nimi. Nimiehdotuksia pohdittiin, ja lopuksi niistä parhaimmaksi äänestettiin Iljan neulojat. Perusteluna oli mm. viereisen kadun, Iljankadun läheisyys, jonka päässä myös alueen pyhäkkö, pyhän profeetta Elian kirkko sijaitsee.

Aluista saakka toimista on perustunut vapaaehtoisten lahjoituksiin, joko työhön tai materiaaleihin. Lankarahoja kerätään myös järjestämällä myyjäisiä joissa myydään oman kerhon tuottamia käsitöitä, sukkia, lapasia, pipoja, kaulaliinoja, shaaleja jne.  Monet lahjoittavat kotona neulomiaan sukkia ja toiset tuovat lankoja, jotka ovat jääneet käyttämättä esimerkiksi oman neuleharrastuksen loputtua. Lankalahjoitukset otetaan aina ilolla ja kiitollisuudella vastaan. Langat ovat olleet toiminnan ehdoton edellytys, puhumattakaan niistä kymmenistä ja sadoista työtunneista, joilla neulojat ovat antaneet oman panoksensa tähän tärkeään toimintaan. Alkuvuoteen 2019 mennessä taitavien käsien tuotoksina on sukkia ja muita neuleita valmistunut jo lähes 1000 paria tai kappaletta!

Mihin rakkaudella ja pyyteettömyydellä neulotut sukat sitten lopulta päätyvät? Silja, Sirkka-Liisa ja Maire kertovat, että sukille etsitään jatkuvasti uusia kohteita ja niitä tehdään myös tilauksesta. Lämpöiset lahjoitussukat ovat sujahtaneet niin vanhuksen, lapsen, turvapaikanhakijan kuin raja- tai palomiehenkin jalkaan.  Lahjoituksen saajia ovat vuosien varrella olleet mm. Kuopion yliopistollisen sairaalan lasten syöpäosasto, rajavartiolaitos, Lieksan pelastuslaitos, seurakuntien diakoniatyö, yksityiset hoitokodit, Honkalampisäätiö, vanhainkodit, Lieksan vastaanottokeskus ja Moldovan joululapsikampanja. Iljan neulojat lahjoittavat myös vuosittain ala-asteen koulujen valitsemille oppilaille 50 € arvoisia stipendejä. Esimerkiksi vuonna 2018 stipendejä jaettiin kaikkiaan 9 kappaletta.

Välillä myös tekijöitä itseään muistetaan. Esimerkiksi Lieksan rajavartiolaitos oli kerännyt keskuudestaan Iljan neulojille stipendin ja ystävänpäivän aikoihin 2018 Rantalan koulun ala-asteen laululuokka opettajansa Maire Vitrin johdolla kävi ilahduttamassa neulojia musiikilla. Kakkukahvit ja muut muistamiset ilahduttavat aina kohdalle sattuessaan kovasti ahkeria taitajia.

Iljan neulojat ovat kutsuneet tapaamisiinsa myös vieraita. Toimintaan kävi mm. syksyllä 2018 tutustumassa Nurmeksen ortodoksisen seurakunnan naisten piiri. vierailu poiki luonnollisesti kutsun vastavierailulle Nurmekseen. Naiset ovat joitakin kertoja myös niin sanotusti jalkautuneet ja käyneet esittelemässä toimintaansa seurakuntasalin ulkopuolella mm. Partalanmäen päiväkeskuksessa.

Kun puhe kääntyy tulevaisuuteen ja kerhon jatkuvuuteen, ovat naiset toiveikkaalla mielellä. Taitavia ja innostuneita tekijöitä on aina puikkoihin löytynyt ja löytyy varmasti vastakin. Uusia lahjoituksen saajia mietitään jatkuvasti ja naiset ottavatkin mielellään vastaan vinkkejä avustettavista tahoista.

Silja Palviainen ja Maire Hirvonen esittelevät Siljan suunnittelemaa, vielä julkaisematonta sukkamallia. Sukan varteen on mustalla ja valkoisella neulottu turkoosinsiniselle pohjalle pystykorvaisen koiran pää. Silja on suunnitellut mallin valokuvan pohjalta ja sukka on tarkoitus ottaa Iljan neulojien tuotantoon heti kun mallipari valmistuu.

Jokainen salissa oleva on yhtä mieltä siitä, että yhtä tärkeää kuin neulominen, on myös kerhon sosiaalinen merkitys. Torstait, jolloin neulojat kokoontuvat, ovat odotettuja päiviä.  Moni kertoo joulun aikaan jo kovasti kaivanneensa Iljan neulojien kokoontumisia, yhdessä tekemistä ja keskusteluja.

Aivan kuin yhteisestä hiljaisesta sopimuksesta, täällä eivät juorut pääse valloilleen. Keskustelu on hyväntuulista ja luontevaa. Onpa joukossa yksi runoilijakin. Irja Pesonen on kirjoittanut Iljan neulojien olemassa olon aikana lukuisia runoja, kronikoita ja jopa Iljan neulojien kerhon ”räpin”. Kirjoitetuista säkeistä löytyy sitä samaa iloa, taitoa, ahkeruutta ja yhdessä tekemisen riemua, joka on kuultavissa naisten puheissakin. Mutta kuten kaikki käsitöitä joskus, vapaaehtoisesti tai velvoitettuna, tehneet tiedämme, on purkaminen joskus lähes vääjäämätön tosiasia. Mutta senkin Irja osaa kääntää positiiviseksi:

”Purkamaan joskus joutuu ´vähän´
Ei haittaa, hyvä puoli löytyy myös tähän
Lanka ei lopu, sitä riittää kyllä
Siis harjoitusta pidetään yllä
Tulos on hyvä ja taidokas
Kuka voisi tehdä paremmaks.”
(Ote Iljan neulojien ”räpistä”, Irja Pesonen)

Iljan neulojat haluavat erityisesti kiittää Joensuun ortodoksista seurakuntaa sen tarjoamista tiloista ja kerhon kokoontumisia koskevasta ilmoittelusta seurakunnan kirkollisten ilmoitusten yhteydessä paikallislehden sivulla. Naiset toivovat yhä useamman käsityön ystävän löytävän tiensä Saavankadulla sijaitsevalle seurakuntasalille torstaisin klo 12 – 15 syyskuusta toukokuuhun. He korostavat erityisesti sitä, ettei esimerkiksi villasukan kantapään kääntäminen varmasti muodostu kenellekään esteeksi tehdä tätä arvokasta työtä. Kaikki tällä hetkellä mukana olevat neulojat ovat valmiita auttamaan ja opastamaan kädestä pitäen sukan teossa.

”Viimeinkin tulee odotettu hetki
Kahvikuppien ääreen käy vilkas retki
Iloa kaikille alkaa tulla: kahvipöydästä ei puutu pulla
Vielä noin tunti neulotaan
Jonka jälkeen kotiin riennetään
No neulomaan tietysti, sehän tiedetään
Kotihommatkin pitäisi tehdä kyllä
Kodin siisteys ei pysy muuten yllä.”
(Ote Iljan neulojien ”räpistä”, Irja Pesonen)

Salissa alkaa tuoksua tuore kahvi ja naiset nostelevat kahvikuppeja tarjolle. Ja pullaa, sitä on tarjolla tälläkin kertaa.

Teksti: Kirsi Jaskanen

Kuopion ja Karjalan hiippakunnan metropoliitta Arseni myönsi pääsiäisenä epigonaation käyttöoikeuden rovasti Leevi Saatsille, kultaristin käyttöoikeuden pastori Aleksander Roszczenkolle, ylidiakonin arvon diakoni Jukka Korpelalle ja directus cantus arvonimen diakoni Petri Nykäselle.

Seurakunta toivottaa kaikille huomionosoituksen saaneille Monia armorikkaita vuosia!

Seurakuntamme on saanut uuden ikonin, johon kuvattuna kolme pyhää: pyhä marttyyri Maria Pariisilainen, pyhä autuas Ksenia Pietarilainen ja pyhä autuas Matrona Moskovalainen.

Ikonimaalari tahtoo pysyä tuntemattomana, mutta kiitämme häntä monin esirukouksin. Iloitsemme uudesta rukouksellisesta ikonista!

Pyhä äiti Maria Pariisilainen (1891-1945) oli latvialaissyntyinen. Venäjän vallankumouksen alkuaikoina hän kannatti uutta aatetta, mutta alkoi vähitellen uskoa Jumalaan. Marian kaksi avioliito epäonnistuivat. Hän asettui emigranttina Pariisiin ja hänet vihittiin nunnaksi. Hän alkoi tehdä laajaa köyhien avustustyötä ja pelasti muun muassa vainottuja juutalaisia tuholta. Maria ja hänen työtoverinsa kärsivät marttyyrikuoleman eri keskitysleireissä. Maria suljettiin Ravensbrückin keskitysleiriin, jossa hän perimätiedon mukaan otti erään kaasukammioon lähetetyn perheenpäidin paikan kaksi päivää ennen leirin vapauttamista. Hän kuoli suurena lauantaina. Pyhän marttyyri Maria Pariisilaisen muistopäivää vietetään heinäkuun 20 päivänä.

Pyhä autuas Ksenia Pietarilainen (k. noin 1803) jäi leskeksi jo nuorena ja hänestä tuli Kristuksen tähden houkka. Hän jakoi omaisuutensa pois ja vaelsi köyhänä ilman asuinsijaa Pietarissa kieltäytyen kaikesta avusta. Punavihreästä asusta tuli hänen tuntomerkkinsä. häntä solvattiin usein, mutta hän säilytti uskonsa. Almuja saadessaan hän jakoi suurimman osan köyhille, vaikka oli itse köyhistä köyhin. Jumalan armovoimasta hän näki asioita edeltä. Kseniasta tuli hyvin kun kunnioitettu. Hänen haudallaan tapahtuu yhä ihmeitä. Pyhän Ksenia Pietarilaisen muistopäivää vietetään tammikuun 24. päivänä.

Pyhä autuas Matrona Moskovalainen (1885-1958) syntyi sokeana, mutta eli lähellä Jumalaa. Hän kilvoitteli askeettisesti, valvoi rukoillen ja lohdutti uskovia vainon aikoina. Hän joutui itsekin jatkuvasti vaihtamaan asuinpaikkaansa uhkaavan vangitsemisen vuoksi, vaikka oli fyysisesti sairaalloinen. Jumalan armosta hänen kauttaan tapahtui monia ihmeitä. Ne jatkuivat myös hänen haudallaan. Matrona muistutti toistuvasti uskovia elämään uskoen ja kirkon yhteydessä, osallistumaan ehtoolliselle ja solmimaan kristillisen avioliiton. Hänellä oli ennalta tietämisen lahja. Pyhän Matrona Moskovalaisen muistopäivää vietetään toukokuun 2. päivänä.